KK 485/2005 vp - Esa Lahtela /sd ym.
KIRJALLINEN KYSYMYS 485/2005 vp
Paikkakuntakalleusluokituksen tarkistaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Paikkakuntakalleusluokituksen alkuperäisenä tarkoituksena lienee ollut kompensoida ja tasoittaa eri paikkakunnilla hintatason erilaisuudesta johtuvia eroja. Kaupunkiseudut on siitä syystä aikoinaan laitettu kalliimpaan luokitukseen ja maaseutu ja syrjäisemmät seudut halvemman luokituksen piiriin.
Järjestelmä on aikansa elänyt. Jos sitä ei kokonaan haluta poistaa, se vaatii perusteellisen uudelleentarkastelun ja remontin. Jos katsotaan tämän päivän valossa elinkustannuksia ja kustannustasoja yleensä, kalleusluokitus tulee kääntää ylösalaisin. On selvää, että kun syrjemmällä asuttaessa kaupat ovat hävinneet ja palvelut keskittyneet kirkonkyliin tai kaupunkeihin, niin kaikki elämiseen liittyvät toiminnot, matkustaminen mukaan lukien, tulevat syrjäisemmässä paikassa kalliimmiksi kuin kaupungeissa, joissa kaupat ja palvelut ovat lähellä ja kilpailu markkinoista pitää hinnat alempana kuin maaseudulla. Eli jos paikkakuntakalleusluokitus olisi vähänkin oikeudenmukainen, maaseutu ja syrjäiset alueet tulisi muuttaa ensimmäiseen kalleusluokkaan ja kaupunkiseudut toiseen kalleusluokkaan. Eihän tunnu kovin oikealta ja loogiselta, jos vaikkapa kansaneläkkeellä oleva henkilö muuttaa kaupungista maalle, niin hänen eläkkeensä pienenee, vaikka kustannukset kasvavat.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tiedostanut sen, ettei paikkakuntakalleusluokitus enää nykyisessä muodossaan ole ajan tasalla ja
aikooko hallitus mahdollisimman pikaisesti ottaa koko järjestelmän tarkasteluun, että maaseudun ja syrjäisten alueiden ihmisten elinkustannusten kalleus tulee otetuksi huomioon?
Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2005
Esa Lahtela /sd
Matti Kangas /vas
Marjaana Koskinen /sd
Jukka Roos /sd
Lauri Oinonen /kesk
Petri Neittaanmäki /kesk
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 485/2005 vp:
Onko hallitus tiedostanut sen, ettei paikkakuntakalleusluokitus enää nykyisessä muodossaan ole ajantasalla ja
aikooko hallitus mahdollisimman pikaisesti ottaa koko järjestelmän tarkasteluun, että maaseudun ja syrjäisten alueiden ihmisten elinkustannusten kalleus tulee otetuksi huomioon?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Hallitus on kysymyksen esittäjien kanssa samaa mieltä siitä, että paikkakuntakalleusluokitus ei nykyisessä muodossaan ole ajan tasalla ja on merkityksensä osin menettänyt.
Hallitus on tietoinen kalleusluokituksen nopean käsittelyn tarpeellisuudesta ja hallitus antaa syysistuntokauden 2005 alussa eduskunnalle lakiesityksen kalleusluokituksesta luopumisesta.
Valtiontalouden kehyksissä vuosille 2006-2009 kalleusluokituksen poistaminen on ajoitettu vuodelle 2008. Kalleusluokituksesta luopumisen ongelma liittyy erityisesti kansaneläkkeisiin, joiden yhtenäistäminen nostamalla kaikki ensimmäisen kalleusluokan mukaisiksi merkitsisi etuusmenoissa noin 120 milj. euron määrärahalisäystä.
Koko vaalikaudelle päätetty budjetin menojen kehys on olennainen osa hallituksen finanssipolitiikkaa. Jotta koko vaalikaudelle päätetyissä kehyksissä voitaisiin sovitulla tavalla pysyä, on kalleusluokituksen poistaminen sen mittavien kustannusvaikutusten takia päädytty ajoittamaan vuodelle 2008.
Voimassa olevan lain mukaan kunnat jaetaan tutkimuksella todettujen elinkustannuserojen perusteella kahteen kalleusluokkaan. Päivittäisten elinkustannusten lisäksi otetaan huomioon asumiskustannukset ja palvelujen saavutettavuus. Palkkojen ja tulonsiirtojen porrastaminen kaavamaisesti määriteltyjen kalleusluokkien mukaan soveltuu huonosti muuttuneisiin tarpeisiin. Lisäksi kuntien kalleusluokitus on ajan myötä vinoutunut, eivätkä palkat ja sosiaaliset tulonsiirrot kohdistu todellisten kalleuserojen mukaan. Asuinkunta ja työssäkäyntikunta poikkeavat usein toisistaan ja asiointimatkat suuntautuvat myös asuinkunnan ulkopuolelle.
Kalleusluokituksen lisäksi maaseudun ja syrjäisten alueiden elinkustannusten kalleus ja palvelujen usein vaikea saavutettavuus tulee otetuksi huomioon myös valtionosuusjärjestelmässä lukuisten määräytymisperusteiden kautta. Määräytymisperusteissa otetaan huomioon mm. kunnan ikärakenne, työttömyys ja sairastavuus sekä näiden lisäksi kunnan syrjäisyys. Maaseutua ja syrjäisiä alueita tuetaan myös verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen kautta siten, että tasausrajan alle jäävien kuntien valtionosuuksia lisätään sovittuun tasausrajaan saakka, joka on nykyisin 90 prosenttia koko maan keskimääräisistä verotuloista asukasta kohden. Siten valtionosuusjärjestelmään liittyvät mekanismit tasoittavat nimenomaan syrjäisten alueiden ihmisten etäisyyksistä aiheutuvia elinkustannuksia.
Hallitusohjelman mukaisesti kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vuoden 2006 alusta tarkistetaan eräitä valtionosuusperusteita tavalla, joka ottaa entistä tarkemmin huomioon syrjäisten alueiden palvelutarpeet. Lisäksi hallitus on käynnistänyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen siten, että palvelujen saatavuus ja laatu kyetään turvaamaan kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Maaseudun ja syrjäisten alueiden keskeisin ongelma liittyy voimakkaaseen väestökatoon, joka koskettaa erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen laajoja alueita. Palvelujen saatavuuden turvaamiseksi sisäasiainministeriö on äskettäin asettanut selvitysmiehen selvittämään keinoja, joilla työvoiman saatavuus kyetään turvaamaan väestöään voimakkaasti menettävillä alueilla.
Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2005
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Till riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 485/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl::
Är regeringen medveten om att dyrortsklassificeringen av orterna inte längre i nuvarande form är aktuell och
ämnar regeringen så snart som möjligt se över hela systemet, så att de höga levnadskostnaderna för människor på landsbygden och i avsides belägna områden beaktas?
Som svar på detta spörsmål anför jag följande:
Regeringen är av samma åsikt som spörsmålsställarna om att dyrortsklassificeringen inte längre i nuvarande form är aktuell och att den delvis har mist sin betydelse.
Regeringen är medveten om nödvändigheten av att snabbt behandla dyrortsklassificeringen och regeringen kommer att i början av höstsessionen 2005 ge en proposition till riksdagen angående avskaffandet av dyrortsklassificeringen.
Enligt ramarna för statsfinanserna för 2006-2009 avskaffas dyrortsklassificeringen år 2008. Problemet med att avskaffa dyrortsklassificeringen hänför sig i synnerhet till folkpensionerna, vilka om de förenhetligas så att de alla höjs till en nivå som motsvarar den första dyrortsklassen kräver en anslagsökning på ca 120 miljoner euro för förmånsutgifterna.
Den utgiftsram för budgeten som har fastställts för hela valperioden utgör en väsentlig del av regeringens finanspolitik. För att de ramar som fastställts för hela valperioden skall hålla har man kommit fram till att avskaffandet av dyrortsklassificeringen skall genomföras år 2008 eftersom kostnadsverkningarna av avskaffandet är så höga.
Enligt den gällande lagen indelas kommunerna i två dyrortsklasser på grundval av de skiljaktigheter i levnadskostnaderna som vid undersökningar befunnits råda mellan kommunerna. Utöver de dagliga levnadskostnaderna beaktas boendekostnaderna och tillgången till service. Graderingen av lönerna och inkomstöverföringarna enligt schematiskt fastställda dyrortsklasser lämpar sig dåligt för de förändrade behoven. Dessutom har dyrortsklassificeringen av kommunerna med tiden snedvridits och lönerna och de sociala inkomstöverföringarna fördelas inte enligt de verkliga kostnadsskillnaderna. Kommunen där en person arbetar är ofta en annan än boningskommunen och färderna för att uträtta ärenden riktar sig även utanför boningskommunen.
Förutom i dyrortsklassificeringen beaktas dyrheten i fråga om levnadskostnaderna på landsbygden och i avsides belägna områden även i statsandelssystemet i fråga om ett stort antal bestämningsgrunder. I bestämningsgrunderna beaktas bl.a. kommunens åldersstruktur, arbetslöshet och sjukfrekvens samt dessutom kommunens avsides läge. Landsbygden och avlägset belägna områden stöds även genom en på skatteinkomsterna baserad utjämning av statsandelarna så att statsandelarna för de kommuner som inte når upp till utjämningsgränsen utökas upp till en fastställd utjämningsgräns som för närvarande är 90 % av de genomsnittliga skatteinkomsterna i hela landet per invånare. Således har mekanismerna i anslutning till statsandelssystemet en utjämnande effekt på de levnadskostnader som beror på avstånden för människor som är bosatta i avsides belägna områden.
I enlighet med regeringsprogrammet justeras i den första fasen av revideringen av kommunernas finansierings- och statsandelssystem från ingången av 2006 vissa statsandelsgrunder på ett sätt som i allt högre grad beaktar behovet av service i avsides belägna områden. Dessutom har regeringen inlett en kommun- och servicestrukturreform som syftar till att tillgången till och kvaliteten på service skall kunna tryggas för alla medborgare oberoende av boningsort. Det största problemet för landsbygden och avsides belägna områden är den kraftig avfolkning som i synnerhet drabbar vidsträckta områden i norra och östra Finland. För att trygga tillgången till service har inrikesministeriet nyligen tillsatt en utredningsman med uppgift att utreda vilka åtgärder som kan trygga tillgången på arbetskraft i områden som avfolkas kraftigt.
Helsingfors den 10 juni 2005
Finansminister Antti Kalliomäki