KK 1164/2002 vp - Valto Koski /sd
KIRJALLINEN KYSYMYS 1164/2002 vp
Kuntien yleinen kalleusluokitus
Eduskunnan puhemiehelle
Kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain voimassaolo päättyy vuoden 2003 lopussa. Kunnat on jaettu elinkustannusten perusteella kahteen kalleusluokkaan. Tätä luokitusta käyttäen on porrastettu osa yksityisen sektorin, kuntien ja valtion maksamista palkoista sekä eräät sosiaaliset tulonsiirrot. Hallitus esittää kalleusluokituksen jatkamista neljällä vuodella vuoden 2007 loppuun. Tarkoituksena on, että kuntien kalleusluokitus jatkuu samana kuin nykyinen luokitus. Kuntien yleisestä kalleusluokituksesta pyritään tämän jälkeen luopumaan järjestelmän vanhentumisen takia.
Palkkojen ja tulonsiirtojen porrastaminen kaavamaisesti määriteltyjen kalleusluokkien mukaan soveltuu huonosti nyky-yhteiskunnan toimintamuotoihin. Kuntien kalleusluokitus on nykyisin vinoutunut, eivätkä kunnat ole nykyisessä luokituksessa elinkustannusten suhteen oikein ryhmiteltyinä.
Kuntien kalleusluokituksen merkitys on erilainen palkkausjärjestelmissä ja sosiaalietuuksissa. Kummankaan osalta luokitus ei perustu tosiasiallisiin eroihin palkansaajien tai sosiaaliturvaetuuksien saajien kesken. Tarve käyttää kuntien yleistä kalleusluokitusta tulonsiirtojen porrastamisessa on myös vähentynyt asumis- ja toimeentulotukien sekä yksilöllisen tarveharkinnan mukaan määräytyvien tukien lisääntymisen myötä. Asuinkunta ja työssäkäyntikunta poikkeavat usein toisistaan, ostosmatkat suuntautuvat myös asuinkunnan ulkopuolelle ja kuntien rajojen sisällä on merkittäviä eroja esim. asumiskustannuksissa. Muun muassa edellä olevista syistä eduskunta on edellyttänyt kalleusluokituksesta luopumista vuoden 2004 alusta lukien.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kuntien yleisen kalleusluokituksen aiheuttamien epäkohtien korjaamiseksi ja
voidaanko korjaus toteuttaa eduskunnan edellyttämällä tavalla jo vuoden 2004 alusta lähtien?
Helsingissä 24 päivänä tammikuuta 2003
Valto Koski /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Valto Kosken /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1164/2002 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kuntien yleisen kalleusluokituksen aiheuttamien epäkohtien korjaamiseksi ja
voidaanko korjaus toteuttaa eduskunnan edellyttämällä tavalla jo vuoden 2004 alusta lähtien?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:
Edustaja Kosken kysymyksessä viitatut epäkohdat ovat todellisia ja kalleusluokitusjärjestelmä on vanhentunut. Päämääränä on järjestelmän lakkauttaminen, joskin tätä on käytännön syistä toistuvasti jouduttu lykkäämään. Hallituksen esitys kuntien yleisen kalleusluokituksen jatkamisesta vuosiksi 2003-2007 (HE 267/2002 vp ) perustuu siihen, että hallitus sitoutui syksyllä 2002 jatkamaan kalleusluokitusta uuden tulosopimuskauden ajaksi. Järjestelmän tosiasiallinen merkitys on ajan kuluessa pienentynyt, eikä sen voimassaolosta voi katsoa koituvan olennaisia yksityistaloudellisia haittavaikutuksia. Valtiontaloudelliset vaikutukset ovat silti edelleen merkittäviä.
Kuntien yleisen kalleusluokituksen lopettamista on selvittänyt perusteellisesti viimeksi vuoden 1999 alussa valtiovarainministeriön työryhmä (VM: 3/99). Työryhmä esitti tuolloin kalleusluokituksesta luopumista siirtymäaikaa hyväksi käyttäen siten, että muutos käsiteltäisiin laajemman sosiaalipoliittisen paketin yhteydessä. Kalleusluokituksen luopumisesta aiheutuva erillinen kustannusvaikutus valtiolle arvioitiin 0,7 mrd. markaksi. Laskelma tarkistettiin syksyllä 2002, jolloin tulokseksi tuli, että nykytasossa kustannusvaikutus olisi valtiontaloudelle 137 milj. euroa, josta pääosa syntyisi 2. kalleusluokan kansaneläkkeiden korottamisesta 1. kalleusluokan tasolle. Kustannusvaikutus pienenee sitä mukaa, kun kansaneläkettä saavien määrä alenee, mikä on osaltaan puoltanut kalleusluokituksen lopettamisen siirtämistä myöhemmäksi. Työmarkkinoiden toiminnan kannalta kalleusluokituksen voimassa oloa tai lakkauttamista ei enää katsota ongelmalliseksi, vaikka sitä edelleen sovelletaan laajasti.
Vastauksena edustaja Kosken kysymyksiin totean ensinnä, että kuntien yleisen kalleusluokituksen epäkohdat tulee poistaa luopumalla koko kalleusluokitusjärjestelmästä, kunhan tähän löytyy oikea ajankohta. Kalleusluokituksesta luopuminen olisi käytännöllistä kytkeä yhteen laajemman sosiaalipoliittisen uudistuksen kanssa. Tämän paketin yhteydessä tulisi myös käydä läpi ne sosiaalietuuksia koskevat lait, joissa viitataan kuntien yleiseen kalleusluokitukseen ja poistaa nämä viittaukset. Tämä tehtävä jää kuitenkin uudelle hallitukselle.
Edustaja Kosken toiseen kysymykseen totean, että kalleusluokituksen jatkoaika kytkettiin tulopoliittiseen sopimukseen, joka ulottuu vuoden 2005 helmikuun 15. päivään. Sopimuksen noudattaminen edellyttää, että kalleusluokitusta ei katkaista ennen tätä ajankohtaa. Eduskunnan vastauksen (EV 276/2002 vp ) mukaisesti kalleusluokituksen voimassaoloa jatketaan vuoden 2005 loppuun saakka.
Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2003
Ministeri Suvi-Anne Siimes
Till riksdagens talman
I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Valto Koski /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1164/2002 rd:
Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att avhjälpa de missförhållanden som föranleds av den allmänna dyrortsklassificeringen av kommunerna och
kan revideringen genomföras på det sätt som riksdagen förutsätter redan från och med ingången av 2004?
Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:
De missförhållanden som det hänvisas till i riksdagsledamot Koskis spörsmål är reella och systemet med dyrortsklassificering är föråldrat. Målet är att systemet skall läggas ned men man har av praktiska skäl upprepade gånger varit tvungen att skjuta upp nedläggningen. Regeringens proposition om en förlängning av den allmänna dyrortsklassificeringen av kommunerna för åren 2003- 2007 (RP 267/2002 rd ) baserar sig på att regeringen hösten 2002 förband sig att förlänga dyrortsklassificeringen för den nya inkomstavtalsperioden. Den faktiska betydelsen av systemet har med tiden minskat och bibehållandet av systemet kan inte anses medföra väsentliga privatekonomiska skadeverkningar. De statsfinansiella verkningarna är dock fortfarande betydande.
Frågan om slopandet av den allmänna dyrortsklassificeringen av kommunerna utreddes grundligt senast i början av 1999 av en arbetsgrupp tillsatt av finansministeriet (FM: 3/99). Arbetsgruppen föreslog att dyrortsklassificeringen skall slopas under en övergångsperiod så, att ändringen behandlas i samband med ett mer omfattande socialpolitiskt paket. Den särskilda kostnadseffekten för staten för avskaffandet av dyrortsklassificeringen beräknades uppgå till 0,7 mrd. mk. Beräkningarna kontrollerades hösten 2002, varvid resultatet var att enligt den nuvarande nivån skulle kostnadseffekten för statsekonomin vara 137 milj. euro varav största delen skulle föranledas av en höjning av folkpensionerna från den andra dyrortsklassens nivå till den första dyrortsklassens nivå. Att kostnadseffekten småningom avtar i takt med att antalet mottagare av folkpension minskar har för sin del talat för att slopandet av dyrortsklassificeringen skall senareläggas. Med tanke på arbetsmarknadens funktion anser man inte längre frågan om huruvida dyrortsklassificeringen skall bibehållas eller slopas vara ett problem, även om systemet fortfarande tillämpas i stor utsträckning.
Som svar på riksdagsledamot Koskis frågor framhåller jag till att börja med att missförhållandena i den allmänna dyrortsklassificeringen bör avhjälpas genom att hela systemet slopas så snart det är möjligt. Det vore praktiskt att koppla samman slopandet av dyrortsklassificeringen med en mera omfattande socialpolitisk reform. I samband med denna borde man också gå igenom de lagar gällande sociala förmåner i vilka det hänvisas till den allmänna dyrortsklassificeringen av kommunerna och avlägsna dessa hänvisningar. Denna uppgift kvarstår dock för den nya regeringen.
Med anledning av riksdagsledamot Koskis andra fråga framhåller jag att förlängningen av dyrortsklassificeringen kopplades samman med den inkomstpolitiska uppgörelsen, som sträcker sig fram till den 15 februari 2005. Iakttagandet av uppgörelsen förutsätter att dyrortsklassificeringen inte läggs ned före denna tidpunkt. I enlighet med riksdagens svar (RSv 276/2002 rd ) förlängs dyrortsklassificeringen fram till utgången av 2005.
Helsingfors den 18 februari 2003
Minister Suvi-Anne Siimes